Mulla on tässä konneella, työpöyvällä tarkalleen, semmone pikkune laatikko, jossa lukkee "Kajaani, Oulu" ja lisäksi sään laita. Nyt se näyttää miinus kahta, ja taustalla on lumisatteen kuva. Oli pakko raotella kaihtimia (ensimmäiseksi silmiin osu naapurin rumat moniväriset jouluvalot), ja ah - siellä on satanu sentin tai pari lunta. Samoilla tulilla ne kauan vingutut ja vongatut kinokset, niin hyvä tullee.

Kävin tänään tyhjentämässä tiliäni joululahjojen muodossa. Kuin huomaamatta, salakavalasti, suitsaitsukkelaan, tuosta noin vaan, opiskelijan kukkaro keveni 150 euroa. Hitto, se tekee 900 mummon markkaa! Sillä söisi jo muutaman kerran koulussa (2,35 egee kolmen ruokalajin lounas opiskelijakortilla), puhuisi Pohjiksen kanssa maratonpuheluita, kävisi Cittarista ostaas mandariineja ja kaakaota... Sitä paitsi ostoslistani uupuu vielä pari juttua. Onneksi oli hyvä kesätyö, kahdet kertausharjoitukset ja veronpalautukset - ilman näitä ei paljon juhlittaisi.

Kaiken tämän kulutuksen keskellä mieltäni lämmittävää naapurin Kertun joulumieli. Toissa iltana klo 20.54 ovikello kilahti. Tsekkaus ovisilmästä ja ovi auki. Kerttu, 70+, oli leiponut pipareita ja antoi rasiallisen tännekin. Hänen sanojensa mukaan olen mukava ja herttainen, aivan kuin oma tyttö. Pari viikkoa aikaisemmin samainen rouva ilahdutti konvehteilla.

Nyt äiti ja isä saavat tuntea onnistumisen elämyksiä onnistuneesta kasvatuksesta jälkikasvuaan kohtaan. Äiti on opettanut, että pitää olla kohtelias ja muistaa hymyillä. Isä iskosti, että pitää olla reipas ja uskaltaa jutella. Ei ollenkaan huonoja vinkkejä elämän varrelle. :)

Aamulla herään 9.16 ja puoli kymmenelta pyörii jo pesukone. Nyky-yhteiskuntahan ihannoi tehokkuutta, joten hyötykäyttöön tuokin tuleva vapaapäivä.

Nukkukaa hyvin ja hikoilematta. Adjö!